HEI KAVERIT

Uusi postaus tönöttää tuolla uuden blogin puolella! Nyt oon virallisesti siirtynyt sen puolelle!

KLIKKAA TÄSTÄ

SNEAK PEEK

Tuossa nyt pieni vilaus blogin ulkoasusta. Noissa iconeisa riitti tekemistä, kun paketissa ei ollut kun pari sopivaa iconia ja piti muutamat luoda itse. Mutta ylitin omat muokkaustaidot, kun oli tuo Photoshop apuna, sain nuo iconit bannerissa toimimaan linkkeinä, eli nuo eivät ole mitään erikseen lisättyjä välilehtiä. *mindblown*

Mutta blogi on julkinen, osoitetta en vaan vielä jaa. Jos löydätte niin siinä sitten löydätte, muistakaa liittyä lukijoihin jos onnistuitte leikkimään salapoliisia :-D Osoite tulee tänne sunnuntai-iltana. Tänään suuntaan yhden AFS-vapaaehtoisen luo, minne tulee paljon oppilaita meidän alueelta pitämään hauskaa viikonlopun ajaksi! Tulee varmasti hauskaa en malta odottaa.

Ai niin, hyvää Juhannusta sinne kotisuomeen!

DISNEY WORLD DAY 3: ANIMAL KINGDOM

Kolmas päivä! Näiden postaus on mennyt vähän pitkille väliajoille ja lupaan viimeisen päivän tulevan tällä viikolla!

Mutta tosiaan tää päivä oli kaikista lyhyin, koska se oli enimmäkseen kävelyä ja erilaisia esityksiä eläinten kanssa. Ja tietty oli niitä eläinten aitauksia joita kyttäiltiin sitten koko päivän ajan. Tietty oli monta huippukivaa laitetta, joissa oisi koko päivän voinut mennä! 

Mutta tosiaan tä oli enimmäkseen sellainen eläintarha-tyylinen paikka, tosi kaunis ja oli ihan mieletöntä nähdä kaikenlaisia eläimiä! Ja myöskin tuutte tykkäämään yhdestä vuoristoratakuvasta, paras päivä juuri sen takia. :-D

Mutta tosiaan nuo kuvat varmaan kertoivat tarpeeksi, kaikenlaisia hahmojakin tuli nähtyä, mikä oli kiva! Mua kosittiin myös hahah. 

Entä voitteko selittää, miksi Disney-prinsessa Pocahontas on Animal Kingdomissa??

IMPRINTS 2014

Eli mun vuosikirja! 

Tota toukokuun 19. päivää milloin nuo vuosikirjat laitettiin muun staffin kanssa jakoon olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Halusin niin kovin nähdä ihmisten ilmeet kun he näkivät kuinka massiivinen ja hieno kirja on. Oltiin kaikki hyvin ylpeitä millainen kirjasta loppujen lopuksi tuli ja saatiin kaikilta samaa palautetta. 

Meidän kirjassa on n. 330 sivua eli voitte vaan kuvitella kuinka painava se on! Kirja koostuu eri osioista ja ne on student life, academics, sports, students ja clubs. Mä olin enimmäkseen tekemässä noita urheiluaukeamia. Tein yleisurheilun, JV lentopallon, JV koripallon ja otin kuvat Varsity soccerin aukeamaan. Kaikista hauskin oli tuo viimeisin koska tunsin joukkueesta ja yleisöstä enemmän populaa! Tein myöskin sellaisen kiitos-aukeaman, mihin oppilaat kirjoitti tarralapuilla kiitoksia opettajille. 

Parasta vuosikirjan teossa ja koko hässäkässä oli ne ihmiset. Mulla tulee hirmuinen ikävä sitä populaa siellä luokkahuoneessa säätämässä ja tehden kaikkea muuta kuin sitä itse kirjaa. Sitten vuosikirjan avulla tapasin muitakin ihmisiä esim. lentopallopeleissä ja jalkapallopeleissä. Sama juttu koulua kiertäessä etsien juttua omalle aukeamalle, uusia ihmisiä tapasi joka nurkassa. Kun tämä neiti tarvitsee jonkun erillisen syyn että täytyy puhua uusille ihmisille, niin eikun vaan kysymään kysymys johonkin vuosikirjan sivulle ja siitä sitten keskustelu lähti :-D Kuitenkaan tuo uusien ihmisten tapaaminen ei ollut se ainoa ihana juttu. Tykkään ihan hirveästi kuvien ottamisesta ja kehityin kuvaamisessa ihan mielettömästi kun piti vähäisessä valossa joko sisätiloissa tai ulkona ottaa kuvia urheilusta. Ette ymmärräkään kuinka paljon tuli ärräpäänä oltua kun ei saanut kunnon kuvia kun vasta puolivälissä peliä.

Mutta oon ihan sairaan ylpeä meidän ryhmästä joka sai kuin saikin hyvissä ajoin vuosikirjat jakoon ja eniten oon ylpeä itsestä - kirjoittaminen jollain muulla kuin omalla äidinkielellä on helpommin sanottu kuin tehty!

EXCHANGE & SOCIAL MEDIA

Mä ihan justiinsa tajusin että teitä on likimain 200. Totta, niitä seuraajia on kaikonnutkin, kun mä oon ollut sellainen laiskimus ja aikaansaamaton. Olin sanomassa jotain muuta tuon lisäksi, mutta tuo aikalailla kattaa koko asian juuren. 

Kun mä aloitin bloggaamisen, se oli ihan päähänpinttymä joskus yläasteen puolivälissä. En ikinä aatellut että tykkään kirjoitella ja julkaista tiedä sitten kuinka kummallista tekstiä. Kun tosiaan sellainen 15-kesäinen tytöntyllerö pääsee tietokoneen ääreen ja hänellä on vapaat kädet kirjoittaa ihan mistä vaan ja milloin vaan - se ei voi tietää muuta kuin täystuhoa. Ei sillä että häpeäisin mun aikaansaannoksiani tuolloin, eiku joo häpeä on kova. Mutta jotenkin tää kirjoittaminen vaan kolahti ja tykkään paljon siitä että saan selailla ja muistella kaikkea mitä oon saanut aikaan vuoden kuluessa ja hei, ainakin saan aikaiseksi otetttua ties minkälaisia kuvia ja muistoja halutessani jakaa ne teidän kanssa.

Vaihtariblogin luominen oli eräänlainen päähänpisto. Osittain se oli siksi, että porukat voi hengittää rauhassa ja mun ei tarvitse lähettää sähkäpostia otsikolla "elossa ollaan, edelleen" joka ilta. Eli blogin kirjoittaminen vaihtarivuoden aikana helpottaa mun sukulaisteen ja ehkä jopa kavereiden fiilistä. Mistäpäs minä tiiän kuinka moni kavereista sattuu näitä postauksia näkemään, jos ollenkaan. Eipä siinä mitään. En loukkaannu tai mitään tietenkään, oikeastaan on kivempi saada jutella kuulumisista ihan kahdestaan eikä blogin kautta. 

Blogi, Instagram, Facebook, Twitter ja mitä muita näitä nettisivuja onkaan vaikuttaa sun vaihtovuoteen ihan hirveästi. Mulla esimerkiksi on KIK, jota käytän kavereiden kanssa jutteluun, kun en ole saanut aikaiseksi käytyä FBssä niin paljoa. Ja plussa KIKin kanssa on että se toimii koulun wifillä. Käytän KIKiä myös auttamistarkoituksiin. Tykkään ihan hirveästi olla avuksi ja siksi mainitsin mun KIK-nimen aikaisemmin, saatte rohkeasti tulla ja kysyä kaikesta askarruttavasta vaihtoon liittyen! Tuo chat-sovellus ei oo ainut, jota käytän ehkä vähän liikaakin. Twitter on mun uusi addiktio, kuten myös Snapchat. Osittain tämä on niin, että käytän suurimmaksi osaksi englantia. Yritän käyttää mahdollisimman vähän suomea täällä ollessani.

En halua olla sellainen, joka yrittää saada seuraajia blogiinsa, Instaan tai minnekkään väkisin. Vaan jos joku oikeasti haluaa seurata tällaisen tättähäärän höpötyksiä, siitä vain. Mutta vaihtarivuoten ei pitäisi olla vaan ja ainoastaan blogin ympärillä, sun pitäisi ottaa naama irti tietokoneen näytöstä ja mennä ulos. Eikä suunnitella miten miellyttää seuraajia ja järjestellä ties minkälaisia erikoisjuttuja heille. En tarkoita tätä mitenkään pahalla tietenkään, mutta ettekö tekin haluaisi ottaa ilon irti täysin siemauksin tällaisesta kokemuksesta vai haluatteko vaihtovuoden olevan kuin 10kk loma? Haluatteko tosissaan muistaa vaihtovuoden siitä kun sun kaverit otti susta OOTD kuvia blogimatskuksi? En usko. Siksi välillä katson jos jonkinlaista videota tai jotain hassusti ja mietin että jäiköhän kyseinen henkilö jostain paitsi tai jotain. Hei, kaikilla on omat tapansa kokea asiat ja ehkä e on heidän tapansa ja he tietävät sen toimivan heille parhaiten. 

Täytyy myöntää että tänne kirjoittaminen on ihan hirveästi auttanut ja te mun seuraajat ootte auttanut ja kannunstanut ihan mielettömästi! Mutta jos oot menossa vaihtoon tänä vuonna tai vasta suunnitteilla, laita se tietokone pois ja mee seikkailemaan! Osallistu aktiviteetteihin, mee leffaan, mee treffeille (hehe) ja pidä hauskaa! Ja jos oot sellainen, jolla tulee koti-ikävä helposti, suosittelen etenkin heille pienimuotoista mediavieroitusta ja menemään sinne Naamakirjaan vaikka kerran viikossa. Blogin kirjoittaminen auttaa aina jos ei tiedä kenelle puhuisi tai miten laittaisi ajatukset sanoiksi. Kuitenkaan älä vie sitä blogiin panostamista liian le ja unohoda, että  vaihtovuosi ei oo vain se vuosi elämässäsi, se on elämä vuodessa.

Eli, kiitos kaikille jotka mua on tähän mennessä tukenut. Ootte ihan huippuja ja musta ette pääse eroon sitten millään kun mun vuosi täällä tulee matkansa päähän, mutta ylisuuret arvostukset niille jotka ovat on olleet ymmärtäväisiä miksen postaa joka ikinen päivä kuinka ostin Starbucksia ja tein läksyjä. Kuullaan taas ♡ 

YOU STRESSED OR NAH

Ihanaa tällanen miniloma aka. kolmen päivän viikonloppu. Mun päivät on koostunut yksinkertaisesti vaan olemisesta; kömmin sängystä, syön, tabletti kouraan ja tv päälle ja voi olla ihan meikittä. Koti on paikka missä voit näyttää ja tuntea olevasi kuin sillan alla asuva peikko ja nauttia siitä. Ei oikeasti oo mitään rentouttavampaa kuin tietää ettei oo mitään stressin aihetta tai koulujuttua naputtamassa korvan takana. Siskonkin kanssa Skypetin spontaanisti puolisen tuntia, josta puolet kului hehkeitä kuvakaappauksia ottaen :-D

Koulu kyllä oli yksi suurimmista stressinaiheista, mutta sitten mulla välähti - numerot ei merkkaa mitään kun tuun takaisin. AFS:n kriteeri nimenomaan on se, että täytyy panostaa kouluun eikä saa saada hylättyjä jne. Tämä siis tarkoittaa että kunhan mä pääsen mun aineista läpi, kaikki on hyvin. Tottakai mä opiskelen, mutta tämä älynväläys antoi mulle ihan uuden perspektiivin tähän ja stressi laski ihan huimasti. Vielä kaikki mun numerot on tosi hyviä, suurin osa kiitettäviä eli en tarkoita että ihan rappiolla oon ja rimaa hipoen mennään. 

Täällä tosiaan on tullut vietettyä jo aika reilu määrä aikaa. Siis aika todella menee ihan hirmuvauhtia, on jo huhtikuun puoliväli saavutettu aikoja sitten ja pian mulla onkin enää 2 kuukautta jäljellä. 2 kuukautta siihen, että nään mun rakkauspakkaukset, mutta 2 kuukautta siihen että sanon heipat mun rakkauspakkauksille täällä. Niin sekavat fiilikset ettei kestä. Mutta saatte vielä odottaa mun itkupotkutekstiä vielä vähän aikaa, kaikennäköistä ehtii vielä sattua ja tapahtua!

Yksi ehkä jännittävin juttu, mikä tässä lähitulevaisuudessa tapahtuu on Disney World. Lähtöpäivä Floridaan koittaa 19.5, eli vielä on odottelua mutten malta oottaa! Mun ja host-äidin siskontytön pitäisi suunnitella meidän osa reissusta ja tuota... Voin sanoa että aika laihalta näyttää meidän suunnittelu :-D Noh, kyllä se varmasti tästä lähtee kun reissu lähenee! Mutta tosiaan tuo on se juttu mitä odottelen innolla, ellei jollain teistä satu olemaan hyvää prom-pariehdokasta. Juniori kun oon, en voi osallistua ilman että seniori pyytää ja ei oikein pyyntöjä oo tullut, suoraan sanoen en ihmettele.

Mutta joo, vähän tällainen pieni päivitys mitä päässä on kulkenut ja tuo pikku Disney-info ja tästä toivottavasti lähtee tää mun useemmin postaaminen! 

PWSH-HOME OF THE WOLVES

Okei sain viime postaukseen kysymyksiä anonyymiltä mun koulusta täällä. Kummaa kun en oo hirveesti siitä sen enempää höpöttänyt! Mutta tosiaan tämä kyseinen anonyymi kyseli millainen toi mun koulu, millaista Planossa yleisesti on oleskella ja tietty kaikista tärkein - shoppailumahdollisuudet.

Mä siis opiskelen Plano West Senior High:ssa. Tämä on todella lähellä Plano East High:ta ja Plano Senior High:ta. Nämä kolme koulua on näitä "Suomi-Ruotsi" rivalry-kouluja, eli etenkin nämä koulut täytyy voittaa, muulla ei väliä! East ja West tavallaan tulee yhteen, koska toi Plano on yhteinen "vihollinen" :-D Sitten mun koulun värit on musta, sininen ja valkoinen. Ite oon sitä mieltä, että on parhaimpia väriyhdistelmiä, kun ajattelee joillakin olevan sinapinkeltainen ja vihreä! Värien lisäksi meidän koulun maskotti on Wolf, mutta tänä vuonna meillä ei oo sitä puvussa hyppivää tyyppiä, harmi. Niin joo ja sitten rivalry-kouluilla on Wildcat ja Panther. 

Sitten kouluhenki on ihan mielettömän hyvä. Täällä ajetaan neljä tuntia vaan ja ainostaan kannustamaan koripallojoukkuetta! Ja tätä kohotetaan maalaamalla koulun väreillä ja laittamaan kuvia maskotista jne. Täällä oikeesti ollaan kun yhtä perhettä, jos näin voi sanoa :-D Yhtä laumaa siis.

Mun koulussa on n. 2700 oppilasta. Ja kun täällä kouluissa on neljä luokka-astetta (freshman, sphomore, junior, senior) niin mun koulu on Senior High, eli meillä vaan ja ainoastaan junioreja ja senioreja. Eli kuvitelkaas, 2700 oppilasta ja vain kaksi ikäluokkaa :-D Tässä kesti ylikauan tottua, hirveä ihmismäärä ja hirveän kokoinen koulu! Täällä Planossa kaikissa kouluissa on tosi paljon oppilaita, niin koulujen kokojen täytyy olla sen mukaiset. Meillä on rakennuksia A:sta G:hen.

Oon tykännyt mun koulusta tosi paljon, mutta muutamia huonojakin puolia tietty löytyy. Mun koulu on USAn parhaimpien koulujen joukossa ja siksi täällä on tosi isot vaatimukset oppilailta. Tämä on syy miksi en voi olla seniori, koska he ei halua että sekoitan heidän tuloksia mihinkään suuntaan. Ennen kuin tulin tänne, he katsoivat mun todistuksen tosi tarkkaan ennen kuin he voivat päästää mut siihen kouluun. Jos mun numerot ois ollut liian alhaiset, en olisi päässyt opiskelemaan Westiin. 

En oo varma millaista muissa kouluissa tai osavaltioissa, mutta Facebook on aikalailla kuollut. Siellä raapustelee vaan nuorien vanhemmat jne ja kaikki on siirtynyt Twitteriin, Instagramiin ja Snapchattiin. Ja siksi mun Facebookkiin päivitys on enimmäkseen siirtynyt Instan kuvien jakamiseen myöskin sinne. Yritys on ollut kova, kun oon yrittänyt saada muita rekisteröimään ittensä Twitteriin, mutta ei oo vielä onnistunut! #TwitterToFinlandMovement

Yleisesti kaikki nää koulut on tosi turvallisia jne. Täällä on järjestyksenpitäjiä kulkemassa ympäri aluetta, useimmiten ruokalassa. Yks viikko täällä oli 4 tappelua kahden päivän sisään, puolessa oli kyse huumeista. Huumeet on aika iso juttu täällä. Kuulen tai nään melkein joka päivä jonkun juttelevan, antavan tai vaikutuksen alaisena. Plano oikeastaan taisi olla jossain vaiheessa joku tunnettu huumekaupunki, en tiiä. Mutta ei oo tarkotus pelotella eikä mitään, kunhan pitää silmät auki eikä ota arpaa niiden henkilöiden joiden tietää olevan mukanan näissä meiningeissä :-)

Plano kaupunkina on tosi mukava ja kaikki on tosi lähellä, Dallasiinkaan ei aja mitenkään kauan! Täällä tosiaan on kaksikin ostoskeskusta ihan vieressä, toinen vähän isompi ja toinen pienempi. Hyvät urheilumahdollisuudetkin, jos joku sellaisesta hullunpuuhasta tykkää. Itseä ei hirveesti kiinnosta. Nää kaikki paikat lähellä, mutta se enimmäkseen tarkoittaa ajamista. Täällä ajetaan kaikkialle, kun kaikki saa ajaa 16-vuotiaana. Eli suosittelen kaveroimaan ihmisten kanssa, joilla on auto - kyyti ainakin on tiedossa, satoi tai paistoi! Yleensä kyllä toi aurinko paistaa. Nyt viikkojen ajan oon hyppinyt hameissa ja t-paidoissa. Sisätiloissa kyllä tulee ilmastoinnin takia tosi kylmä, niin suosittelen tuomaan jonkun pitkähihaisen kouluun!

Mutta tosiaan tuollainen on mun koulu. Osa kuvista on mun ja osan löysin Googlen ihmemaasta. Toivottavasti tykkäsitte,  seuraava postaus onkin sitten kuulumisia ja vähän infoa mitä kaikkea tulee tapahtumaan lähiaikoina :-)

HAPPIEST 5K

Koulu tekee kyllä hyvää työtä, jos tarkoitus on pitää mut poissa Bloggerista. Ehkä mä teen hyvää työtä procrastinoinnissa; kaikki tehdään kieli keskellä suuta takki auki mielellä yön pikkutunneilla. Sitten kun aikaa taas riittäisi, oon silmät ristissä jo kuudelta, ei tarpeeksi energiaa edes hengittämiseen. Amerikkakoulut on ihan tuskaa tän työmäärän takia, Suomessa ei tehdä näin sitten mitenkään!

Tosiaan eilen (lauantai) osallistuin Värijuoksuun, eli The Color Runiin. Toimin joukkueen kapteenina, yritin koota ryhmää kokoon ja kaikenlaista järjestelyä. Olin siis järjestäjä, se järjestäjä joka stressaa kaikista pienimmistäkin asioista ja repi hiuksia päästä juoksun lähestyessä.

Herätys soi tasan 4.48am, DART lähti asemalta 5.58, odotin paikanpäällä 7.20 asti ensimmäisiä saapujia ja pikkuhiljaa alkoi mun joukkue olla kasassa. Aloitimme juoksemaan olisiko 8.20 tienoilla, joten siinä järjestelyssä meni aikaa ja osaatte varmaan kuvitella kuinka paljon tuli puhuttua puhelimessa ennen tuota!

Joukkue siis koostui siis 24:stä AFS:läisestä. 20 siitä oli vaihtareita ympäri maailmaa! Eli koko jutun idea on juosta 5km, missä tasasin välimatkoin on väripisteet - keltainen, pinkki, sininen ja viimeisenä liila. Väripisteillä vapaaehtoiset heittävät sua väripulverilla (joka oikeasti menee joka ikiseen kolkkaan sun kropassa, ihan vain tiedoksi tässä vaiheessa tarinaa), ja sitten yrität saada itseesi mahdollisimman paljon väriä! Mä ja Kajsa, vaihtari Tanskasta oltiin ainoot, jotka oikeasti juoksivat koko matkan ja meillä meni vaan 40 minuuttia siinä hässäkässä. Täytyy myöntää monta kertaa kävi mielessä vaan jäädä makaamaan  asfalttia ja luovuttaa. Etenkin viimeiset 500m oli ihan hirveetä, loivaa ylämäkeä koko matkan. Kajsa kannusti ja käski mun ajatella kuinka hyvää se tekee sun takapuolelle. Tämä Neiti Näpsä selitti ettei mun takapuoli tykännyt siitä, tekee sitten kuinka hyvän treenin. Toi 5km on kyllä mun yksi ylpeydenaihe, koska mähän en minkäänlaista urheilua harrasta vaikka haluisin!

Eli juoksu meni hyvin, tänään kyllä fiilikset ei oo hirveen korkeella, koska hengittäminenkin sattuu - niin jumissa :-D. Sää oli ihan mielettömän hyvä juoksemiseen ja oon niin onnellinen, että kaikki suttaantui hyvin ja kaikilla oli hauskaa! En oikeasti edes tajua kuinka paljon mä noita ihmisiä rakastankaan. Ne jotka mua seurailee Instassa tai Twitterissä onkin nähnyt vähän esimakua mun lauantaisesta seikkaulusta, laitoin kaksi postauksen loppuun. Siinä päivän mittaan olin vielä syömässä vaihtareiden kanssa, autoin host-äidin siskoa kuvauksissa ja otti myös mun hehkeydestäni myös kuvia. Kuvausten jälkeen suunnattiin ottamaan hänen tytön prom-kuvia ja nukkumaan pääsin sitten oltuani 20h hereillä :-D. Sitä ennen hinkkasin itseäni puhtaaksi yli tunnin. Vieläkin löytyy väriä ties mistä. Mutta hei nauttikaa tuosta hirmuisesta kuvamäärästä ja hyvää yötä.♡