YOU STRESSED OR NAH

Ihanaa tällanen miniloma aka. kolmen päivän viikonloppu. Mun päivät on koostunut yksinkertaisesti vaan olemisesta; kömmin sängystä, syön, tabletti kouraan ja tv päälle ja voi olla ihan meikittä. Koti on paikka missä voit näyttää ja tuntea olevasi kuin sillan alla asuva peikko ja nauttia siitä. Ei oikeasti oo mitään rentouttavampaa kuin tietää ettei oo mitään stressin aihetta tai koulujuttua naputtamassa korvan takana. Siskonkin kanssa Skypetin spontaanisti puolisen tuntia, josta puolet kului hehkeitä kuvakaappauksia ottaen :-D

Koulu kyllä oli yksi suurimmista stressinaiheista, mutta sitten mulla välähti - numerot ei merkkaa mitään kun tuun takaisin. AFS:n kriteeri nimenomaan on se, että täytyy panostaa kouluun eikä saa saada hylättyjä jne. Tämä siis tarkoittaa että kunhan mä pääsen mun aineista läpi, kaikki on hyvin. Tottakai mä opiskelen, mutta tämä älynväläys antoi mulle ihan uuden perspektiivin tähän ja stressi laski ihan huimasti. Vielä kaikki mun numerot on tosi hyviä, suurin osa kiitettäviä eli en tarkoita että ihan rappiolla oon ja rimaa hipoen mennään. 

Täällä tosiaan on tullut vietettyä jo aika reilu määrä aikaa. Siis aika todella menee ihan hirmuvauhtia, on jo huhtikuun puoliväli saavutettu aikoja sitten ja pian mulla onkin enää 2 kuukautta jäljellä. 2 kuukautta siihen, että nään mun rakkauspakkaukset, mutta 2 kuukautta siihen että sanon heipat mun rakkauspakkauksille täällä. Niin sekavat fiilikset ettei kestä. Mutta saatte vielä odottaa mun itkupotkutekstiä vielä vähän aikaa, kaikennäköistä ehtii vielä sattua ja tapahtua!

Yksi ehkä jännittävin juttu, mikä tässä lähitulevaisuudessa tapahtuu on Disney World. Lähtöpäivä Floridaan koittaa 19.5, eli vielä on odottelua mutten malta oottaa! Mun ja host-äidin siskontytön pitäisi suunnitella meidän osa reissusta ja tuota... Voin sanoa että aika laihalta näyttää meidän suunnittelu :-D Noh, kyllä se varmasti tästä lähtee kun reissu lähenee! Mutta tosiaan tuo on se juttu mitä odottelen innolla, ellei jollain teistä satu olemaan hyvää prom-pariehdokasta. Juniori kun oon, en voi osallistua ilman että seniori pyytää ja ei oikein pyyntöjä oo tullut, suoraan sanoen en ihmettele.

Mutta joo, vähän tällainen pieni päivitys mitä päässä on kulkenut ja tuo pikku Disney-info ja tästä toivottavasti lähtee tää mun useemmin postaaminen! 

PWSH-HOME OF THE WOLVES

Okei sain viime postaukseen kysymyksiä anonyymiltä mun koulusta täällä. Kummaa kun en oo hirveesti siitä sen enempää höpöttänyt! Mutta tosiaan tämä kyseinen anonyymi kyseli millainen toi mun koulu, millaista Planossa yleisesti on oleskella ja tietty kaikista tärkein - shoppailumahdollisuudet.

Mä siis opiskelen Plano West Senior High:ssa. Tämä on todella lähellä Plano East High:ta ja Plano Senior High:ta. Nämä kolme koulua on näitä "Suomi-Ruotsi" rivalry-kouluja, eli etenkin nämä koulut täytyy voittaa, muulla ei väliä! East ja West tavallaan tulee yhteen, koska toi Plano on yhteinen "vihollinen" :-D Sitten mun koulun värit on musta, sininen ja valkoinen. Ite oon sitä mieltä, että on parhaimpia väriyhdistelmiä, kun ajattelee joillakin olevan sinapinkeltainen ja vihreä! Värien lisäksi meidän koulun maskotti on Wolf, mutta tänä vuonna meillä ei oo sitä puvussa hyppivää tyyppiä, harmi. Niin joo ja sitten rivalry-kouluilla on Wildcat ja Panther. 

Sitten kouluhenki on ihan mielettömän hyvä. Täällä ajetaan neljä tuntia vaan ja ainostaan kannustamaan koripallojoukkuetta! Ja tätä kohotetaan maalaamalla koulun väreillä ja laittamaan kuvia maskotista jne. Täällä oikeesti ollaan kun yhtä perhettä, jos näin voi sanoa :-D Yhtä laumaa siis.

Mun koulussa on n. 2700 oppilasta. Ja kun täällä kouluissa on neljä luokka-astetta (freshman, sphomore, junior, senior) niin mun koulu on Senior High, eli meillä vaan ja ainoastaan junioreja ja senioreja. Eli kuvitelkaas, 2700 oppilasta ja vain kaksi ikäluokkaa :-D Tässä kesti ylikauan tottua, hirveä ihmismäärä ja hirveän kokoinen koulu! Täällä Planossa kaikissa kouluissa on tosi paljon oppilaita, niin koulujen kokojen täytyy olla sen mukaiset. Meillä on rakennuksia A:sta G:hen.

Oon tykännyt mun koulusta tosi paljon, mutta muutamia huonojakin puolia tietty löytyy. Mun koulu on USAn parhaimpien koulujen joukossa ja siksi täällä on tosi isot vaatimukset oppilailta. Tämä on syy miksi en voi olla seniori, koska he ei halua että sekoitan heidän tuloksia mihinkään suuntaan. Ennen kuin tulin tänne, he katsoivat mun todistuksen tosi tarkkaan ennen kuin he voivat päästää mut siihen kouluun. Jos mun numerot ois ollut liian alhaiset, en olisi päässyt opiskelemaan Westiin. 

En oo varma millaista muissa kouluissa tai osavaltioissa, mutta Facebook on aikalailla kuollut. Siellä raapustelee vaan nuorien vanhemmat jne ja kaikki on siirtynyt Twitteriin, Instagramiin ja Snapchattiin. Ja siksi mun Facebookkiin päivitys on enimmäkseen siirtynyt Instan kuvien jakamiseen myöskin sinne. Yritys on ollut kova, kun oon yrittänyt saada muita rekisteröimään ittensä Twitteriin, mutta ei oo vielä onnistunut! #TwitterToFinlandMovement

Yleisesti kaikki nää koulut on tosi turvallisia jne. Täällä on järjestyksenpitäjiä kulkemassa ympäri aluetta, useimmiten ruokalassa. Yks viikko täällä oli 4 tappelua kahden päivän sisään, puolessa oli kyse huumeista. Huumeet on aika iso juttu täällä. Kuulen tai nään melkein joka päivä jonkun juttelevan, antavan tai vaikutuksen alaisena. Plano oikeastaan taisi olla jossain vaiheessa joku tunnettu huumekaupunki, en tiiä. Mutta ei oo tarkotus pelotella eikä mitään, kunhan pitää silmät auki eikä ota arpaa niiden henkilöiden joiden tietää olevan mukanan näissä meiningeissä :-)

Plano kaupunkina on tosi mukava ja kaikki on tosi lähellä, Dallasiinkaan ei aja mitenkään kauan! Täällä tosiaan on kaksikin ostoskeskusta ihan vieressä, toinen vähän isompi ja toinen pienempi. Hyvät urheilumahdollisuudetkin, jos joku sellaisesta hullunpuuhasta tykkää. Itseä ei hirveesti kiinnosta. Nää kaikki paikat lähellä, mutta se enimmäkseen tarkoittaa ajamista. Täällä ajetaan kaikkialle, kun kaikki saa ajaa 16-vuotiaana. Eli suosittelen kaveroimaan ihmisten kanssa, joilla on auto - kyyti ainakin on tiedossa, satoi tai paistoi! Yleensä kyllä toi aurinko paistaa. Nyt viikkojen ajan oon hyppinyt hameissa ja t-paidoissa. Sisätiloissa kyllä tulee ilmastoinnin takia tosi kylmä, niin suosittelen tuomaan jonkun pitkähihaisen kouluun!

Mutta tosiaan tuollainen on mun koulu. Osa kuvista on mun ja osan löysin Googlen ihmemaasta. Toivottavasti tykkäsitte,  seuraava postaus onkin sitten kuulumisia ja vähän infoa mitä kaikkea tulee tapahtumaan lähiaikoina :-)

HAPPIEST 5K

Koulu tekee kyllä hyvää työtä, jos tarkoitus on pitää mut poissa Bloggerista. Ehkä mä teen hyvää työtä procrastinoinnissa; kaikki tehdään kieli keskellä suuta takki auki mielellä yön pikkutunneilla. Sitten kun aikaa taas riittäisi, oon silmät ristissä jo kuudelta, ei tarpeeksi energiaa edes hengittämiseen. Amerikkakoulut on ihan tuskaa tän työmäärän takia, Suomessa ei tehdä näin sitten mitenkään!

Tosiaan eilen (lauantai) osallistuin Värijuoksuun, eli The Color Runiin. Toimin joukkueen kapteenina, yritin koota ryhmää kokoon ja kaikenlaista järjestelyä. Olin siis järjestäjä, se järjestäjä joka stressaa kaikista pienimmistäkin asioista ja repi hiuksia päästä juoksun lähestyessä.

Herätys soi tasan 4.48am, DART lähti asemalta 5.58, odotin paikanpäällä 7.20 asti ensimmäisiä saapujia ja pikkuhiljaa alkoi mun joukkue olla kasassa. Aloitimme juoksemaan olisiko 8.20 tienoilla, joten siinä järjestelyssä meni aikaa ja osaatte varmaan kuvitella kuinka paljon tuli puhuttua puhelimessa ennen tuota!

Joukkue siis koostui siis 24:stä AFS:läisestä. 20 siitä oli vaihtareita ympäri maailmaa! Eli koko jutun idea on juosta 5km, missä tasasin välimatkoin on väripisteet - keltainen, pinkki, sininen ja viimeisenä liila. Väripisteillä vapaaehtoiset heittävät sua väripulverilla (joka oikeasti menee joka ikiseen kolkkaan sun kropassa, ihan vain tiedoksi tässä vaiheessa tarinaa), ja sitten yrität saada itseesi mahdollisimman paljon väriä! Mä ja Kajsa, vaihtari Tanskasta oltiin ainoot, jotka oikeasti juoksivat koko matkan ja meillä meni vaan 40 minuuttia siinä hässäkässä. Täytyy myöntää monta kertaa kävi mielessä vaan jäädä makaamaan  asfalttia ja luovuttaa. Etenkin viimeiset 500m oli ihan hirveetä, loivaa ylämäkeä koko matkan. Kajsa kannusti ja käski mun ajatella kuinka hyvää se tekee sun takapuolelle. Tämä Neiti Näpsä selitti ettei mun takapuoli tykännyt siitä, tekee sitten kuinka hyvän treenin. Toi 5km on kyllä mun yksi ylpeydenaihe, koska mähän en minkäänlaista urheilua harrasta vaikka haluisin!

Eli juoksu meni hyvin, tänään kyllä fiilikset ei oo hirveen korkeella, koska hengittäminenkin sattuu - niin jumissa :-D. Sää oli ihan mielettömän hyvä juoksemiseen ja oon niin onnellinen, että kaikki suttaantui hyvin ja kaikilla oli hauskaa! En oikeasti edes tajua kuinka paljon mä noita ihmisiä rakastankaan. Ne jotka mua seurailee Instassa tai Twitterissä onkin nähnyt vähän esimakua mun lauantaisesta seikkaulusta, laitoin kaksi postauksen loppuun. Siinä päivän mittaan olin vielä syömässä vaihtareiden kanssa, autoin host-äidin siskoa kuvauksissa ja otti myös mun hehkeydestäni myös kuvia. Kuvausten jälkeen suunnattiin ottamaan hänen tytön prom-kuvia ja nukkumaan pääsin sitten oltuani 20h hereillä :-D. Sitä ennen hinkkasin itseäni puhtaaksi yli tunnin. Vieläkin löytyy väriä ties mistä. Mutta hei nauttikaa tuosta hirmuisesta kuvamäärästä ja hyvää yötä.♡

TMI - VIDEO

Tässäpä teille taas videota, tää tag kierteli ympäri Youtubea jonkin aikaa sitten ja aattelin sen olevan kiva höpöttää enkuksi. Toivottavasti tykkäätte!