DISNEY WORLD DAY 3: ANIMAL KINGDOM

Kolmas päivä! Näiden postaus on mennyt vähän pitkille väliajoille ja lupaan viimeisen päivän tulevan tällä viikolla!

Mutta tosiaan tää päivä oli kaikista lyhyin, koska se oli enimmäkseen kävelyä ja erilaisia esityksiä eläinten kanssa. Ja tietty oli niitä eläinten aitauksia joita kyttäiltiin sitten koko päivän ajan. Tietty oli monta huippukivaa laitetta, joissa oisi koko päivän voinut mennä! 

Mutta tosiaan tä oli enimmäkseen sellainen eläintarha-tyylinen paikka, tosi kaunis ja oli ihan mieletöntä nähdä kaikenlaisia eläimiä! Ja myöskin tuutte tykkäämään yhdestä vuoristoratakuvasta, paras päivä juuri sen takia. :-D

Mutta tosiaan nuo kuvat varmaan kertoivat tarpeeksi, kaikenlaisia hahmojakin tuli nähtyä, mikä oli kiva! Mua kosittiin myös hahah. 

Entä voitteko selittää, miksi Disney-prinsessa Pocahontas on Animal Kingdomissa??

IMPRINTS 2014

Eli mun vuosikirja! 

Tota toukokuun 19. päivää milloin nuo vuosikirjat laitettiin muun staffin kanssa jakoon olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Halusin niin kovin nähdä ihmisten ilmeet kun he näkivät kuinka massiivinen ja hieno kirja on. Oltiin kaikki hyvin ylpeitä millainen kirjasta loppujen lopuksi tuli ja saatiin kaikilta samaa palautetta. 

Meidän kirjassa on n. 330 sivua eli voitte vaan kuvitella kuinka painava se on! Kirja koostuu eri osioista ja ne on student life, academics, sports, students ja clubs. Mä olin enimmäkseen tekemässä noita urheiluaukeamia. Tein yleisurheilun, JV lentopallon, JV koripallon ja otin kuvat Varsity soccerin aukeamaan. Kaikista hauskin oli tuo viimeisin koska tunsin joukkueesta ja yleisöstä enemmän populaa! Tein myöskin sellaisen kiitos-aukeaman, mihin oppilaat kirjoitti tarralapuilla kiitoksia opettajille. 

Parasta vuosikirjan teossa ja koko hässäkässä oli ne ihmiset. Mulla tulee hirmuinen ikävä sitä populaa siellä luokkahuoneessa säätämässä ja tehden kaikkea muuta kuin sitä itse kirjaa. Sitten vuosikirjan avulla tapasin muitakin ihmisiä esim. lentopallopeleissä ja jalkapallopeleissä. Sama juttu koulua kiertäessä etsien juttua omalle aukeamalle, uusia ihmisiä tapasi joka nurkassa. Kun tämä neiti tarvitsee jonkun erillisen syyn että täytyy puhua uusille ihmisille, niin eikun vaan kysymään kysymys johonkin vuosikirjan sivulle ja siitä sitten keskustelu lähti :-D Kuitenkaan tuo uusien ihmisten tapaaminen ei ollut se ainoa ihana juttu. Tykkään ihan hirveästi kuvien ottamisesta ja kehityin kuvaamisessa ihan mielettömästi kun piti vähäisessä valossa joko sisätiloissa tai ulkona ottaa kuvia urheilusta. Ette ymmärräkään kuinka paljon tuli ärräpäänä oltua kun ei saanut kunnon kuvia kun vasta puolivälissä peliä.

Mutta oon ihan sairaan ylpeä meidän ryhmästä joka sai kuin saikin hyvissä ajoin vuosikirjat jakoon ja eniten oon ylpeä itsestä - kirjoittaminen jollain muulla kuin omalla äidinkielellä on helpommin sanottu kuin tehty!

DISNEY WORLD DAY 2: MAGIC KINGDOM

Toka päivä "maailman onnellisimmassa paikassa"!

Nyt oltiin siellä hyvinkin odotetussa maassa eli Magic Kingdomissa! Joo, tä on se maa missä on se linna kaikkine prinsessoineen jne. :-D Nippelitieto: Tiiättekö kenen linna Orlandon Disney Worldissä on? Vastaus postauksen lopussa, hehe.

Eli päivä alkoi aikaisin, siis siinä kuudelta aamulla aamupalalla hotellihuoneessa. Siinä sitten mömmersin tunnin ajan ja hengitin aamupalan sisään kun viivyttelin niin paljon. Aamut ei oikeesti oo mun juttu. Musta ei saa hirveen usein muuta selvää kuin narinaa ainakaan kasiin asti. Huhhuijaa. Kun viimein saatiin itsemme valmiiksi lähdettiin odottelemaan bussia hotellin ulkopuolelle, joka sitten kuskasi meidät paikan päälle!

Meitä odotti hirveä määrä populaa porteilla. Puisto aukesi 8am ja oltiin siellä joku 20min aikaisemmin. Heillä oli pieni tervetulojuttu ja saa nähdä onko siitä yhtäkään julkaisukelpoista otosta!  Olin ehkä eniten innoissani tästä puistonosasta, sehän tosiaan on se suosituin paikka koko Worldissä. Oli huippua nähdä kaikkia hahmoja ja vaan ihmetellä ympäriinsä. Käytiin kaikennäköisissä esityksissä esimerkiksi Kaunotar ja Hirviö & Pieni Merenneito musikaaleissa! Oli kyllä todella hyviä etten kestä. 

Ja tosiaan oltiin sielläkin koko päivän ja jalat oli entistä kipeemmät. Oltiin niin rättejä päivän päätteeksi ettei lähdetty illalla enää takaisin katsomaan ilotulituksia kuin Epcotissa käytiin. Mutta syy tähän tulee kunhan päästään päivissä eteenpäin! 

Kuten Epcot, tämäkin puisto oli jaettu osiin. Oli Fairytale Land, Adventure Land, Tomorrow Land... Ja teemojensa mukaan oli eri animaatiot ja muut leffat jaettu ja hahmotapaamiset ominaisissa paikoissa :-)

Toivottavasti kuvat puhuu puolestaan ja piakkoin kuullaan taas!

PS. Se on Prinsessa Ruususen linna, Tuhkimon on Californiassa :-)

LESS THAN 30 DAYS

Liian nopeaan, liian hitaasti, itkettää, naurattaa, väsyttää, koska ollaan perillä?

Tässä mä kirjoittelen tätä. Kolmatta kertaa. Jotenkin en vaan saa sanoja kirjoitettua mitenkään järkevästi. Nä näyttää vaan yhdeltä sanalitanialta, mistä ei saa mitään selvää. Nyt kun mietin, samanlaiselta varmaan näyttää mun pääkopassakin. Oon niin hämilläni. Miten aika meni näin nopeaan? Ihan tosissaan tuntuu kuin juuri olisin halannut pikkusisaruksia ja katsonut äidin itkuisia silmiä ja halannut sitä niin vakavan näköistä iskää.

Hullua ajatella että taas pian oon siellä kavereiden luona. Mulla oli tänä viikonloppuna mun viimeinen orientaatio ennen kotiinlähtöä. Siellä nähdessäni vaihtarikaverit tajusin etten välttämättä näe niitä rakkaimpia vaihtareita vaikka kuinka niin luvataan. Onko liian naiivia ajatella ettei sua unohdeta ja yhteyksissä pysytään? Surku tästäkin vaan iskee kun ajatteleekin sitä. 

Sitten se juttu, mikä pelottaa ehkä eniten lähdössä, hyvästit. Mä tiiän itellä tulevan ihan hirmuinen ikävä näitä ihmisiä, mutta koko näiden viimeisimpien viikkojen ajan on ollut jos jonkinlaista murhetta mielessä. Musta tuntuu ettei näitä ihmisiä hetkauta yhtään oma lähtö. Tuntuu uin voisin vaan hypätä lentokoneeseen ja mut ollaan unohdettu. Host-äiti kyseli keitä haluan  pyytää läksiäisiini. Yritin  keksiä jos jonkinlaista tekosyytä siihen - kavereilla on kiireitä, kiusallista... Jos oisitte kuunnellut mun soperruksia oisitte katsoneet mua silmät kierossa. Mutta se syy, miksi en osannnut sanoa juuta enkä jaata kysymykseen oli etten tiedä tulisiko kukaan läksiäisiini ja jos tulee, mitä minä silloin teen. En tiedä onko tämä mun itsetunnon syytä vai mistä tuulee, mutta en tunne oloa mitenkään tarpeeksi erityiseksi että porukkaa tulisi.

Entäs kun sinne kotimaahan lähtee? Onko asiat tosissaan tismalleen samanlailla kuin lähtiessäsi, vai haluatko niiden olevan eri tavalla? Kuinka kauan tuttusi jaksavat kuunnella sun höpötyksiä koko vuoden ajalta? Iskeekö mullekkin se kuuluista vaihtarimasennus, kun ketään ei meinaa kiinnostaa ja kaipuu sinne toiseen kotiin on ihan liian suuri? Kenelle voin puhua jos tällaiset fiilikset tulee? En voi olettaa kavereiden Suomessa ymmärtävän koska he eivät tiedä tai välttämättä osaa samaistua sun tunteisiin. 

Tosiaan, aika loppuu vähiin. Orientaatiossa sanottiin, ettei saa jättää mitään sanomatta. Ei saa olla mitään keskeneräisiä asioita. Asiat pitää puhua halki ja täytyy löytää tarpeeksi aikaa hyvästeille. Viimeisestä kuukaudesta tulee varmasti vuoden surullisin ja iloisin. Tämä postaus tosiaan on ehkä kaikista sekaisin, mutta oli pakko saada mun sekaiset ajatukset pois systeemistä. Seuraavasta tulee taas vähän selkeämpi, joka oikeastaan ilmestyy varmaan jo huomenna, ellen päätä opiskella loppukokeisiin!