Distance means nothing, when someone means everything

►Oath - Cher Lloyd (Cover by Tayler Buono)

Mikä siinä on, kun ei voi millään ymmärtää, että lähtö on ihan päivän päässä? Juurihan lähetin hakemusta lokakuussa ja odotin malttamattomana soittoa haastatteluun. Nyt on kulunut siitäkin yli 9 kuukautta. 

Muistan erään hyvin mielenkiintoisen matikan tunnin, missä laskeskelin Annan kanssa, kuinka monta päivää meillä on jäljellä. Silloin meillä oli odottamista ainakin 270 päivää. Odottamisesta ei olisi voinut tulla piinaavampaa, kunnes sain tietää perheeni jo helmikuussa, päivä mun synttäreiden jälkeen. 

Mulle on ainoastaan kerran iskenyt sellainen kunnon paniikki, mutta se ei oikeastaan liittynyt itse pois menemiseen. Silloin vain tuntui, että kaikki tärkeät asiat kaatuu päälle, enkä osannut tehdä muuta kuin panikoida. Eli en tiiä yhtään, miltä musta tuntuu juuri nyt, päivä ennen lähtöä. En osaa yhtään kuvitella, että pian olen jo Texasin lämmössä kauan odotetulla matkalla. No hei, mua ei ainakaan pelota lähteä (etenkään kavereiden rohkaisun jälkeen)! Ikävä kyllä jo kalvaa, mutta siksi nappailin kuvia siihen malliin, että kyllä luulisi selviävän!

Eilen eli maanantaina hyvästelin suurimman osan parhaimmista ihmisistä, vaikka parin kanssa kävi sillä lailla että ehtisin jutella vain pari minuuttia. Harmi. Ekana mulla oli kavereita yötä sunnuntaina, syötiin liikaa Ben&Jerry's jätskiä ja katsottiin liikaa elokuvia. Kaikin puolin ihana päivä! Sitten seuraavana aamuna ei ollutkaan niin kivaa, kun taisin nähdä heidät viimistä kertaa ennen lähtöä. Tämän jälkeen suuntasin katsomaan koulukavereita Turkuun. Monsters Universityn ja kahvilassa istuskelun jälkeen porukasta tippui pikkuhiljaa ihmisiä pois. Tuntui niin hassulta, kun ei tiennyt alkuunkaan mitä sanoa. Hymyilin vain ja halailin, halasin vähän lisää ja pian näinkin vaan heidän selkänsä. Sinnittelinkin vielä bussiin, hymyilin vielä bussikuskille ja istumaan päästyäni annoin surkutukselle periksi.

Ei tä voi oikeasti olla totta. Mä lähden huomenna. Selailin kaikenlaista kuvasaldoa ja läksiäisissä täytettyä ystäväkirjaa ja mietin, kuinka onnekas oon, kun mulla on tällainen kaveriporukka. Vaikka oma koulunumerotaso on laskenut huimasti, en kadu yhtään Luostikseen hakemista. Tapasin niin paljon hyviä tyyppejä, enkä malta oottaa näkeväni heidät sitten ensi kesänä! Going to miss you so very much, nähdään pian ♥

Ps. Yhteiskuvia ois voinut olla enempikin, höh! + Kuvien pitäisi löytyä mun Weheartit-profiilista! :-)